Miltä kuulostaisi suomalaisen kansanperinteen paluu?
On taas se aika vuodesta, kun lasten joulujuhlissa lauletaan, mutta mitä siellä lauletaan? Laulut ovat monessa suomalaisessa koulussa vaihtuneet sitten omien kouluvuosieni. Elämme suomalaisen kansanperinteen murrosaikaa. Kristinusko ja sen mukanaan tuomat perinteet ovat globaalia tuontitavaraa: Made in lähi-Itä. Suomessa on kuitenkin elänyt kristinuskon rinnalla vielä sata vuotta sittenkin voimakas oma alkuperäinen perinne-elämä. Se aito ja alkuperäinen suomalainen, joka sekin on tosin saanut vaikutteita idästä ja lännestä, mutta ei aivan lähi-idästä asti.
Olisiko nyt hyvä aika herättää henkiin hautautuneita suomalaisia perinteitä? Loitsut, itkuvirsiperinne ja kalevalainen runonlaulanta ovat olleet vahva osa suomalaisuutta. Vuoden merkittävin juhla on ollut kekri, sadonkorjuun juhla, jota on juhlittu päiväkausia. Karhu on ollut merkittävä hahmo suomalaisessa maailmankuvassa, jonka kunniaksi on tehty monenlaisia riittejä ja traditioita.
Nyt kun suomalainen yhteiskunta on moninaistunut ja maallistunut eikä kristilliset joululaulut ole enää selviö joulujuhlissa, voisiko kristillisten perinteiden rinnalle tuoda myös omaa alkuperäistä perinnettämme?
Mitä jos ensi vuonna seiminäytelmän jälkeen luettaisiin pätkä Kalevalaa ja laulettaisiin muinaisia suomalaisia rekilauluja, miltä kuulostaisi?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvältä kuulostaisi. Minun lapsukaisteni koulussa lauletaan Enkeli taivaan jne. En halua nousta seisomaan kohdassa, missä lauletaan Nyt Juumalalle kunnia. Olen aina istunut. Ja viime jouluna rehtori sanoi ennen laulua, että kaikkien on noustava. En noussut. Ja nyt on torstaina taas sama edessä. Ilmeisesti.
Ei sillä, että minulla olisi Juumalaa vastaan mitään. Heillä on heidän yhteinen Juumalansa. Minulla suora yhteys omaan Luojaani, joka ei käske minua nousemaan.
Kyllä. Täysin samaa mieltä.
Ovat muuten tehneet erittäin hyvää työtä suullisen perinteen tallentamisessa.
Perinteet elävät monesti niin, ettei niitä edes huomaakaan, vaan teoissaan ja puheissaan toistaa. Esimerkiksi tutustuessani tarkemmin myytteihin ja uskomuksiin tajusin, että onhan minullekin istutettu puu - minulla ja siskoilla on karsikkopuut.
Avovaimon äidillä on jopa oma muistopuu, jonka juurelle sirottelimme tuhkat.
Miksi jonkin perinteen maantieteellinen alkuperä tekee siitä huonomman?
Henkilökohtaisesti en tunne yhtään muslimia, jota loukkaisivat kristilliset joululaulut, joissa puhutaan Jumalasta, Jeesuksesta ja tämän sanomasta jne. Tunnen sen sijaan jonkin verran ihmisiä, joita ärsyttävät kaiken maailman kaupalliset kokispukki-pikkujoulu-hilipatihippaat, mutta riittäisi ihan hyvin että ne joita joku laulu ärsyttää, voivat olla kuuntelematta. Ateisteja nyt yleensä tuntuu ärsyttävän ihan kaikki.
Oma suosikkini on kyllä Varpunen jouluaamuna! Oman versioni suomalaisuudesta tunnistan paljon enemmän siitä kuin jostain karhun manaamisesta. Liekö sitten kaikkien niiden vieraiden geenien ansiota joista minut on Suomessa kokoon keitetty. Ehkä joskus koittaa aika, jolloin kaikki saavat vapaasti löytää sen mitä Suomi ja suomalaisuus kullekin merkitsevät ilman että joku on aina opettamassa, mikä on oikeaa ja mikä väärää suomalaisuutta.
Suomenusko on mielestäni siinä mielessä hyvä, että se on syntynyt todellisuuden pohjalta, joka on sillä tavalla lähellä. Samaa maata tallataan edelleen, vaikka paljon on muuttunut. Kaikki muuttuu, mutta me olemme kaikki enemmän tai vähemmän tämän ympäristömme vaikutuksen alla. Vuodenaikojen, maisemien, äänien ja värien piirissä. Minusta kristinusko ja länsimaistuminen on osin tuhonnut mutkatonta ja luonnollista suhdettamme siihen, vaikka näyttäisi, että silti se poikkeaa aika paljonkin "valtavirtalänsimaalaisen" suhteesta ympäristöönsä.
Ennen kaikkea se olennaisin on minusta suhde tähän paikkaan, jonka nimi on tällä hetkellä Suomi. Sinulla on suhde siihen, kuten minullakin ja meihin kumpaankin se on jättänyt jälkensä. Hyvässä ja pahassa. Yksityinen asia, mutta jotain siellä varmasti on samaa.
Suomalainen kansanperinne on unohdettu todella onnistuneesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Kristilliset globaalit perinteet käännöslauluineen ovat ottaneet paikkansa juuri niin hyvin kuin kristinuskoon käännyttäjät ovat halunneetkin. Ei minulla sinällään mitään kristinuskoa ja sen perinteitä vastaan ole, jumalasuhteenikin on aivan kunnossa, mutta nyt kun suomalaisuus on kovin pinnassa niin voisi olla ihan hyvä aika pohtia joidenkin suomalaisten perinteiden palauttamista, jotka ovat hautautuneet kristinuskon perinteiden alle.
Voisiko kristinuskon perinteet ja aiemmat suomalaisten perinteet kulkea rinnakkain niin, että molemmilla olisi sijansa tässä yhteiskunnassa? Tällä hetkellä kristinusko jyrää suomalaisen kansanperinteen alleen.
Antti Ukkonen, onpa hienoa, että teillä on omat karsikkopuut.
Anis Harran, Varpunen jouluaamuna on muuten minunkin yksi joulunajan lempikappaleitani, Tarja Turusen tai Vesa-Matti Loirin tulkitsemana.
Minun ehdoton ykköseni on Sulo Saaritsin Sylvian joululaulu: http://www.youtube.com/watch?v=FQSOOsimyMA
Moniko haluaa kalevalaista itkuvirttä enää Urpilaisen puheen jälkeen kuunnella?
Nykyisen kirkkokulttuurin hautajaiset ovat mielenterveydelle vaarallista kulttuuria. Enkä pilaile lainkaan.
Tunteiden pidättäminen on ikäänkuin kunnia-asia.
Kunnon kristitty ei "häiriköi".
Leski saa tirautella jonkin verran ja olla "heikko", muitten sääliteltävä, poissaoleva. Vahvoja ja kohdistettuja tunteita ei edes leskelle sallita.
Mies ei saa olla heikko tai hänen mielenterveyttään epäillään ja sukulaiset alkavat välitömästi miettiä, mitähän tuolla miehellä on syyllisyydentunteita niskoillaan. Tuleekohan hulluksi kun itkee?
Karjalainen itkuseremonia, joit ammatti-itkijät vetivät oli aivan toista maata. Senkin kirkko kielsi pirun juonena.
Hautajaisisa itkijät esittivät vuoronperään kahta puolta surusta: kaipausta ja vihaa. Kumpikin kuuluu suruprosessiin.
Välillä itkijät surivat poismennyttä ja hänen hyviä ominaisuuksiaan.
Välillä taas kirosivat itsekkyyttä ja selviä huonoja ominaisuuksia ja keskeneräisiä riitoja. Samalla myös paljastettiin vainajana salaisuudet, mm. lehtolapset.
Kerralla pöytä siistiksi, tunteet esille sensuroimatta. Kuolema on pteasema ilman valheita.
Erittäin hyvää mielenterveydelle ja elämän uusiutumiselle.
Itkuhautajaiset takaisin ja heti. Tunteita ja rehellisyyttä.
Olen pääpiirteittäin aivan samaa mieltä Arhi kanssasi. Etenkin siitä, että suremattomat surut ja tunteiden patoaminen sairastuttavat ja meillä on sen suhteen todella raadollinen kulttuuri. En kuitenkaan laittaisi sitä ihan kokonaan kristinuskon syyksi, onhan olemassa myös kristittyjä maita, joissa ollaan huomattavasti avoimempia ja sallitumpia tunteiden suhteen mitä Suomessa ollaan.
Itkuvirsiperinteen palauttaminen tekisi joka tapauksessa hyvää suomalaisten mielenterveydelle.
Minun lapsuudessani naisilla oli vielä suruharsot. Jotenkin minä ajattelen, että se ei ollut mikään huono asia. Sai surra rauhassa. Miehillä saattoi olla surunappi. Minullakin on vielä pari sellaista nappipurkissani.
Olen kerran mennyt junalla läpi Venäjän ja yhdellä asemalla tuli matkaan ruumisarkku. Asemalla oli ilmeisesti koko kylä huutamassa, itkemässä ja parkumassa. Sitä kokemusta en ole unohtanut, vaikka siitä on jo kohta viisikymmentä vuotta.
Ihmisten vieraantuminen toisistaan on saanut aikaan melko yllättäviäkin uusia perinteitä. Tuttavani kertoi avioerolapsista, jotka heittivät isänsä tuhkat kompostiin eivätkä antaneet niitä omalle äidilleen, vaikka tämä niitä pyysi.
Netissä on helppo purkaa tunteita, kun "siviilissä" ei nykyisin kohta enää tavata edes omia lapsia. Radion jouluohjelmassa soittajien hartain toive oli, että lapset tai lapsenlapset edes aattona soittaisivat.
Kansanperinteen harrastajana en voisi enempää olla samaa mieltä kanssasi. Suomen suvun kansanperinne uskomuksineen ja tarinoineen on kiehtova, viisas, rikas sekä elämää ja luontoa kunnioittava.
Arhin kommentti sai minut pohtimaan, millainen maamme olisi, jos suomalainen kansanperinne herätettäisiin jälleen loistoonsa. Kenties Veikko juuri sinun kuvaamasi kaltainen: kiehtova, viisas, rikas, elämää ja luontoa kunnioittava. Eihän tämä mene nyt nostalgisen romantisoinnin puolelle? :-)
Ehkä suomalaisen kansanperinteen unohtamiselle on hyvä syy. Voihan se vaikka olla, että turjaanit rupeaisivat rettelöimään ja vaatimaan takaisin runolaulajien maata! Mitä tapahtuikaan viime kerralla kun kareliaanit toivat esille suomalaisia perinteitä? Niin juuri. Parempi vaan kajauttaa ilmoille eurohymni!
Suomalaisen perinteen unohtamisen hyvä syy on kristinuskon juurruttaminen. Onhan kristinusko tuonut paljon hyvääkin, uudenlaista sivistystä, mutta paljon on menetettykin.
Siinä voisi tosiaan olla vaaran paikkansakin, jos suomalaista perinnettä alettaisiin palauttamaan. Saattaisi mopo karata innokkaimmilta vaatijoilta. Jokuhan voisi kokea, että sananvapautta ja perinteitä voi toteuttaa vain aidoilla ja alkuperäisillä runonlaulajien mailla.
Vaikeaksi meni tämäkin ja nostalgia lässähti.
Hyvältä kuulostaa perinteinen metsäkansan karkeloitseminen. Mysteerisiä elementtejä unohtamati.
Enemmänhän tässä globaalissa maailmassa kannattaisi elvyttää niitä omintakeisia kulttuurillisia piirteitä, kuin yrittää naulata rajoja umpeen kuin hullut. Ne vanhat hyvät jutut nimittäin ovat ainoat mitkä meille jäävät kun on vain yksi valtio joskus sitten.
Aavikolla keksittyjen hölinöiden kaavassa tarpominen on surkuhupaisaa. Ne ovat kuin joku surkea lateksimaali jonka alla säilyy punamulta ja tervamaali odottaen taas tulemistaan.
Eli karkeloikaa ilolla.
Saamelaiset ovat säilyttäneet omaakin eksoottista kansanperintöä. Myös muualla kuin Lapissa voitaisiin herätellä kansainvälisyyden ja kristinuskon rinnalle vanhoja perinteitä. Ei niiden tarvitse olla toisiaan poissulkevia.
Kansanperinteet ja Kalevala nousevat kyllä uudelleen esiin, kunhan Suomen historiaa aletaan tutkimaan ja kirjoittamaan suomalaisen kansan ja suomen kielen historian pohjalta. Nythän historian kirjoitusta edelleen hallitsee ruotsalaisten/svekomaanien virheellinen (ja valheellinen) historian tulkinta, jonka mukaan Suomessa ei ole ollut mitään mainittavaa toimintaa ennen kuin ruotsalaiset valloittajat tulivat Suomeen ja aloittivat suomalaisten pakkoruotsituksen.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 20 kommenttia