TaruJousia

Maailma sekavärinen

Maailma mustavalkoinen on yksinkertainen. Se sisältää paljon oikeassa ja väärässä olemista. Maailma sekavärinen on monenkirjava ja moniulotteinen. Siinä asiat eivät ole yksiselitteisesti oikein tai väärin. Haittana on, että oikeassa olemisen riemu kadottaa tällaisessa maailmassa terävimmän kärjen. Suurin eroavaisuus mustavalkoisella ja sekavärisellä maailmalla on kuitenkin niiden koossa: mustavalkoiseen maailmaan mahtuu ainoastaan ”joko” tai vaihtoehtoisesti ”tai”, mutta ei molemmat. Sekaväriseen mahtuu ”sekä” ja ”että”. Se on siis paljon suurempi.

Maailma mustavalkoisessa asiat ja ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja, on iloa tai surua, elämä tai kuolema, viisaus tai tyhmyys, ystävä tai vihollinen, syyllinen tai syytön. Asiat ja ilmiöt rajataan jompaan kumpaan, kuin siat ahtaisiin karsinoihin ja portit suljetaan perässä.

Maailma sekavärinen on samaan aikaan kaikkea: hyvä että paha, iloinen ja surullinen, elävä ja  kuollut, viisas ja tyhmä, ystävä sekä vihollinen, syyllinen ja syytön. Elämä ja ihminen on niin suuri, että siihen mahtuu kaikki kerralla, jopa yhtäaikaa. Olemme paljon suurempia kuin uskommekaan.

Maailma sekavärinen muuttaa jatkuvasti muotoaan, se ei pidä väkipakolla kiinni asioista, jotka ovat tehneet jo tehtävänsä. Se päästää iri vanhoista ja jättää meidät ihmettelemään, miten vähän tiedämme mistään mitään. Siinä juuri piileekin elämän suola – olla onnellisen tietämätön, hämmästynyt ja auki yhä uudestaan ja uudestaan.

Samalla saa mahtumaan monta elämää yhteen elämään – sisäkkäin. Maailma on niin suuri, suurempi kuin uskommekaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (58 kommenttia)

a s

”..Haittana on, että oikeassa olemisen riemu kadottaa tällaisessa maailmassa terävimmän kärjen.”

Aivan, mutta jäljempänä mainitsemasi oivaltamisen ilo korvaa sen monin verroin :)

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Toden totta. Oivaltamisen ilon lisäksi se oivallettu asia voi kantaa elämässä myöhemmin monenlaista hedelmää.

Oikeassa olemisen riemu on harvemmin kovin kantava hedelmä.

Ville Karppinen

Jokainen hiljalleen valitsee oman väriskaalansa, joskin turhan usein päädytään tuohon mustavalkoiseen vaihtoehtoon, sen ollessa näennäisesti selittävä - tämä näennäisyys ei kuitenkaan ilmene mustavalkoisessa maailmassa, joka tekee kyseisestä katsantokannasta suorastaan vaarallisen (sopivissa olosuhteissa).

Mustavalkoinen maailmankuva näkee aina ihmisen vain hänen itsensä tasolta - ei toisen ihmisen, ei eläimen, ei valtion, ei luonnon, ei maapallon, ei avaruuden näkökulmasta. Tämä tietenkin voi olla myös tulkittavissa defenssiksi; jos katselet itseäsi avaruuden mittakaavoissa, olet niin merkityksetön, että se on kestämätöntä useimmille.

Maailma on juuri niin suuri, kuinka suurena sitä haluamme itse katsoa.

Käsittelin samaa aihetta hieman eri sanankääntein omassa blogissani tuossa muutama päivä sitten:
http://villekarppinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/947...
"...kolikot on syytä nähdä mieluummin juuri niinkuin maakin. Ei ole vain kahta puolta, vaan on pallo, johon joudut asettamaan oman lopullisen mielipiteesi."

Edit: Korjataan tuota omaa juttua sen verran, että kyse on siis yksittäisestä ajatusketjun tuloksesta. Eli lopullinen tuossa ei tarkoita sitä, että et voisi käydä ajatusketjua uudelleen - kyse oli lähinnä painottaa sitä, että todella harvoin todella on vain kaksi vaihtoehtoa, yleensä löytyy kokonainen kirjo kaikenlaisia välimuotoja.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Tuli Ville tuosta sinun bloggauksesta ajatus, onkohan maailmassa sodittu enemmän silloin, kun valta on ollut keskitettyä vai silloin kun valta on ollut hajautetumpaa? Yhdestä kulmasta tarkasteltuna voisi ajatella, että esim. liittovaltiot vähentäisivät sotimista, mutta onko kuitenkaan näin?

Mitä suurempaan ryhmään ihminen tuntee kuuluvansa sitä pienemmäksi jää ryhmät, joita vastaan hän voisi sotia? Jos ihminen kokee, että hän kuuluu samaan ryhmittymään kaikkien maailman ihmisten kanssa, onko hänellä silloin sotaisia ajatuksia toisia ihmisiä kohtaan, asuivatpa nämä missä päin maailmaa tahansa?

Mustavalkoisen maailman ehkä suurin "virhe" tapahtuu siinä, että se näkee koko maailman ja muut ihmiset kyseisen ihmisen omien elämänkokemusten jatkumona. Kaikkihan me sitä jossain määrin teemme, mutta sekavärisessä maailmassa pyrkimyksenä on päästä oman elämän ulkopuolelle laajempaan tarkastelukulmaan.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Mutta jos marssiikin aina oman rummun tahtiin niin onko silloin sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan :D

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Juha, voi olla, että tämä ei liippaa lähellekään samaa asiaa, mutta muistan joskus lukeneeni ilmiöstä, joka pysähdytti minut silloin.

Kun ihminen matkustaa toiseen, vieraaseen kulttuuriin ja mitä erilaisemmasta kulttuurista on kyse, sitä todennäköisemmin ja sitä isompana ihminen kohtaa ns. kulttuurishokin. Muistan, kun matkustin ensimmäisen kerran Intiaan, kulttuurishokki oli valtava.

Jos ihminen kokee kotimaassaan olevansa jollain lailla ulkopuolinen ja taistelee vallitsevia normeja, arvoja, asenteita ja käytänteitä vastaan tai kokee ne ahdistavina, vaikka ei niin taistelisikaan, on ihminen tällöin koko ajan jonkinlaisessa kulttuurishokkitilassa, omassa kotimaassaan.

Ville Karppinen

Veikkaisin että eniten on sodittu kun valtaa on siirretty hajautetusta keskitettyä kohti (sisällissodat, etc). Liittovaltio estänee liittoutuneiden sotimisen keskenään, mutta ei sotimista muuten - ainakaan USA:n tapauksessa.

Ja mitä suurempaan ryhmään kuulut, sitä enemmän sinulla on valtaa ja mitä enemmän valtaa sinulla on, sitä todennäköisemmin käytät sitä väärin. Ihminen kuuluu väkisinkin ryhmittymään, jota kutsutaan ihmiseksi. Tämä ei kuitenkaan yleensä riitä kenellekään - ne näkymättömät rajat, kulttuurit ja uskonnot ovat muokanneet liikaa ihmistä siihen, että hän voisi olla varsinaisesti ihminen - nyt hän on vain inhimillinen kaikkine erehdyksineen ja muine puutteineen. Ilmaisin ehkä turhan metaforaisesti, mutta eiköhän se pointti sieltä löydy.

Viimeinen osio on todellakin hienoinen dilemma, joka parhaiten ilmenee ehkä tämän Kari Suomalaisen piirroksen kautta: http://i41.tinypic.com/30bcmkl.gif
Eli pitäisi jotenkin osata "suodattaa" ne toisten kokemukset ja neuvot ja osata tarkastella niitä objektiivisesti, ottaen mukaan hyödylliset ja jättäen haitalliset taakse - helpommin sanottu kuin tehty.

a s

Minulle kulttuurishokki on ollut suurin silloin, kun olen palannut Suomeen. Aikanaan eksotiikka ja uutuudenviehätys taisivat viedä voiton pikku epämukavuuksista. Nyttemmin monet paikat eivät varmasti niin jänniltä tuntuiskaan, vaan mieluummin katselis vaikka national geographya kotisohvalla.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Jotain tuollaista hain...

Itselleni on aina resonoinut tämä François Villonin runo

In my own country I am in a far-off land
I am strong but have no force or power
I win all yet remain a loser
At break of day I say goodnight
When I lie down I have a great fear
Of falling.

Itse kun en osaa runoilla mutta jotakuinkin noin....

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ajattelen niin, että jokaisella taiteilijalla on omat "värinsä", mutta kukaan heistä ei maalaa ainoastaan yhdellä, joten yhteistyö on kaikessa oltava etualalla.

Yksikin omena voi pilata koko sadon, joten yksittäistä väriäkin on aina pidettävä silmällä, mutta kokonaisuus ratkaisee.

Anis Harran

Sotimisen määrän lisäksi olennaista on sen laatu ja osapuolten välinen tasapaino.

Täydellisen keskitetyssä totalitaristisessa maailmanvaltiossa ei ehkä ole valtioiden välisiä sotia, mutta siellä vallitsee täydellinen systeemin sota jokaista yksilöä vastaan. Systeemi on kaikkivaltias, jokainen yksilö taas äärimmäisen heikko.

Toisessa ääripäässä on vastakkainen utopia, jossa valta on äärimmilleen hajautettu anarkiaksi, jossa joka yksilö on omillaan toisia suunnilleen samanvahvuisia olentoja vastaan.

Kumpikaan ei ole tilana kestävä vaan jatkuvasti tapahtuu yhteenliittymistä ja jakautumista. Intressiristiriidat kun eivät katoa mihinkään. Sen sijaan tapa jolla niitä käsitellään voi olla monenlainen.

Se voi perustua rauhanomaiseen sovitteluun, joka mallinnettuna on kaupankäyntiä, tai sitten vallankäyttöön, joka mallinnettuna on pakottamista, sotimista ja alistamista. Todelliset yhteiskunnat ja ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ovat aina yhdistelmiä näistä. Sitä sivistyneempiä ja vapaampia mitä enemmän kaupankäyntiä. Sitä sotaisempia ja julmempia mitä enemmän pakottamista.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Ville kirjoitti: "Ihminen kuuluu väkisinkin ryhmittymään, jota kutsutaan ihmiseksi. Tämä ei kuitenkaan yleensä riitä kenellekään - ne näkymättömät rajat, kulttuurit ja uskonnot ovat muokanneet liikaa ihmistä siihen, että hän voisi olla varsinaisesti ihminen"

Tässä on ehkä eri tasoja, miten kukakin yksilö kokee kuulumisensa ihmisryhmittymään. Toiset kokevat enemmän olevansa samaa lajia ja samaa ryhmittymää kaikkien maailman ihmisten kanssa, kun taas toiset kokee sitä vähemmän ja haluaa erottaa itsensä selkeästi esimerkiksi naapurikansoista tai eri uskonnon edustajista tms. Ihmiset jotka eivät koe vahvasti olevansa osa maailmanlaajuista ihmisryhmittymää jaottelevat ehkä herkemmin ihmisiä "hyviin ja pahoihin" tai "arvokkaisiin ja ei-niin-arvokkaisiin" tai muuta vastaavaa tyyliin heterot on arvokkaampia kuin homot ja suomalaiset parempia kuin virolaiset. Empatiakyky on jonkinlainen määrittävä tekijä varmaankin siinä, miten ihminen tekee jaotteluja ja kokee itsensä osana muita ihmisiä.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Tuo Suomalaisen piirros on hyvä :-)

Ville Karppinen

Juurikin näin. Empatia on varmasti tosiaan yksi merkittävä tekijä, mutta jos se pitäisi kohdistaa kaikkiin epäkohtiin suoraan, kasvaisi maailmantuska vähän turhan määrääväksi mahdiksi ihmisen elämässä ja tämä on varmasti suurin syy siihen, miksi on vaikeaa ajatella empatian läpi globaalisti ja muodostetaan prioriteetteja. Yleensä kun ongelmia tuntuu löytyvän lähempääkin ja tästä pääsemme taas siihen, että mikä kenellekin on se "lähellä"? Yleensä nämä ovat perhe/parisuhde, ystävät/tutut ja näistä eteenpäin sitten kansallisuus, rotu, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, etc.

Anis Harran

En ole niinkään yllättynyt siitä että ihmiset muodostavat me-entiteettejä joihin kuvitteellisesti sijoittavat itsensä. Empatia suuntautuu alun perin todellisiin yhteisöihin (ne joiden kanssa ihminen oikeasti on tekemisissä ja joita kohtaan hänellä on tunteita), ja sitä sitten laajennetaan soveltumaan niihin me-yhteisöihin, joiden kuvitellaan koostuvan samanlaisista kuin mitä itse on. Esimerkiksi saman kansallisuuden, heimon, uskonnon, rodun, puolueen, sukupuolen, ikäryhmän tai musiikkisuuntauksen edustajat.

Sen sijaan minusta on aina todella yllättävää kuinka jälkimmäisen kaltaiset kuvitteelliset yhteisöt muuttuvat ihmisille niin itsestäänselviksi, että jos joku kyseenalaistaa niitä vaikka vain olemalla olemassa, synnyttää tämä kuvittelijoissa käsittämättömiä primitiivireaktioita. Voimakasta antipatiaa.

Tyypillisesti erilaisille ääriryhmien edustajille kuvitteelliset yhteisöt muuttuvat juuri sellaisiksi. Ei voida ollenkaan käsittää kuinka joku ei muka näe sitä "ilmiselvää" tosiasiaa, että suomalaiset ovat suomalaisia ja muut ovat jotain täysin muuta. Mikä pahinta, suuri osa suomalaisista ei itse ymmärrä tätä "ilmiselvää" tosiasiaa eikä ymmärrä olla oikeanlaisia suomalaisia. Useimpien äärinationalistien kansallismielinen empatia loppuukin hyvin lyhyeen ja ulottuu todellisuudessa vain niihin kansallisuutensa jäseniin, jotka ovat "oikeanlaisia", eli samaa mieltä lähes kaikesta kansalliskiihkoilijan kanssa.

Ääriuskovaiset toimivat samalla tavoin. Heidän empatiansa väittää ensin kattavansa kaikki saman uskonnon kannattajat, mutta kun sitä raaputtaa, pian 99% omasta uskontokunnasta onkin julistettu vääräuskoisiksi ja pettureiksi.

Niskakarvani nousevat aina pystyyn kun jonkun mielestä on "päivänselvää", että nämä ovat "me" ja nuo ovat "ne."

Ilmeisesti empatiakyky on jossain määrin yhteydessä itsetuntoon, koska nimenomaan ihmiset joilla on huono itsetunto tarvitsevat yhä pienempää ja siten kuvitteellisesti yhä kiinteämpää yhteisöä, johon identifioitua, ja josta käsin tuomita muut empatiansa ulkopuolella. On kuin he haluaisivat kadottaa minuutensa tuohon kuvitteelliseen joukkoon ja tehdä siitä uuden minänsä, todellista minuuttaan vahvemman, johon sulkeutua.

Jorma Laine

Xenofobialle ja muulle samankaltaiselle toiminnalle on olemassa biologinen selitys. Se on lajin säilyminen.

Jos olento on tarpeeksi samannäköinen lajin muiden yksilöiden kanssa tämä voi pariutua ja jatkaa oman lajinsa sukua.. vaikkei itseasiassa olisikaan sama "maata." Kun erilaisuus kasvaa, kasvaa myös epäluulo erilaista yksilöä kohtaan. aina siihenmittaan, että jos yksilö on tarpeeksi erilainen, tätä yksilöä aletaan, joskus (lajista riippuen) hyvinkin väkivaltaisesti häätää pois. Erilaisuuden geenejä ei biologisesti haluta lajin geenipooliin. Tämä kaikki on hyvin tavallista eläinmaailmassa.

Ihminen on kehittänyt kaikenlaisia moraalikoodistoja vuosisatojen varsilla. Osa on onnistunut, osa ei. Kuitenkaan on muutaa ei kierretä millään moraali,- tai muullakaan säännöksellä; selviytyminen, lisääntyminen ja ravinnon hankinta. Sisäämme rakennettu geenipoolin varjeleminen on myös yksi näistä vaikeasti taltutettavista asioista. Jokainen - ja tosiaankin takoitan jokainen - tuntee vahvempaa epäluuloa erilaista, eriväristä tai muuten ei-samanlaista ihmistä kohtaan, kuin tuntee oudon oman "lajinsa" ihmisen seurassa.
Tätä taustaa vasten ei ole kummallista se että rasismiakin esiintyy kaikesta siitä työstä huolimatta, mitä on tehty maailmassa rasismin kitkemiseksi. Se on lopultakin vain biologiaa.

Ihmisten välinen ero tuleekin siinä, että "ei-rasistiset" tahot ilmeisesti osaavat käsitellä epäluulonsa niin, ettei se vaikuta mihinkään. Ja muutenhan siihen ei myöhemmin ole yleensä syytä, kun oppii tuntemaan ihmisen. Ja kääntäen, Rasisti ei todennäköisesti osaa käsitella omia tunteitaan ja epäluulojaan outoa kohtaan ja nostaa siksi puolustuksensa.

Anis Harran

Jorma, vihamielinen suhtautuminen erilaisuuteen saman lajin sisällä ei ole lajinsäilymisen kannalta perusteltavissa. Päinvastoin. Yhteisön säilymisen kannalta insesti on paljon suurempi uhka ja sen sijaan geenien sekoittaminen aina vahvistavaa toimintaa.

Totta kai ksenofobialla silti on biologiset perusteet, mutta ne kuuluvat enemmän populaatiota alemmille tasoille, sosiaalipsykologian maailmaan. Heimojen muodostaminen on laumaeläimille tyypillistä ja yhteisön yhteenkuuluvuutta pönkitetään leimaamalla ja purkamalla aggressiota yhteisön ulkopuolisiin tai ulkopuolelle suljettaviin "uhkiin". Heimon toisilleen tarjoaman suojeluksen lujittamisen hintana on pelonsekoinen suhtautuminen heimon ulkopuoliseen maailmaan.

Eräässä testissä, jonka tekijän ja nimen olen unohtanut, psykologit jakoivat testihenkilöille erivärisiä papereita katsoen testihenkilöitä samalla kuin arvioiden. Testattavat jätettiin tämän jälkeen omiin oloihinsa odottamaan seuraavaa vaihetta, johon paperit oletettavasti liittyisivät, mutta todellisuudessa tarkkailtiinkin eriväristen paperien vaikutusta testiryhmässä muodostuvaan sosiaaliseen dynamiikkaan. Kävi kuin kävikin niin että testihenkilöt alkoivat vaistomaisesti jakaa toisiaan "meihin" ja "noihin" paperilappujen värin perusteella.

kati sinenmaa

Väärä mielipide on siis mustavalkoinen?

Oikeassa olemisen riemu katoaisi täydellisesti maailmassa, missä kukaan ei saisi olla erimieltä, eli "väärässä" Jos haluat nauttia avantouinnista, niin pitää olla myös sauna. Jos haluat valoa, pitää olla pimeyttä. Jos haluat kontrastia, pitää olla vastavärejä.

Jotta voisit kokea oikeassa olemisen riemua,
niin minä uhraudun ja olen taasen väärässä.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Mustavalkoisessa maailmassa on oikeita ja vääriä. Sekavärisessä maailmassa ei niinkään, tai on mahdollisesti molempia yhtä aikaa, toisaalta oikeassa, mutta toisaalta väärässä. Sekä-että.

kati sinenmaa

Ei menny perille: Musta ei ole paha. Mikään väri ei ole paha. Mikään ajatus ei ole paha. Ei ole olemassa oikeassa olemista, koska kukaan ihminen ei voi omata totuutta. Oikeassa oleminen perustuu ideologiaan, ei totuuteen.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Kati, kirjoitukseni pointti oli kuta kuinkin tuonkaltainen kuin tämä sinun viimeinen kommenttisi. Vaikkakin jokainen tulkinnee kirjoituksen pointin hieman omalla tavallaan, mutta tuonsuuntainen ajatus itselläni oli päässä tätä kirjoittaessani.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Korjaus kommenttiini: en kommentoikaan, vaan muotoilen saman tien oman uskomukseni suhteessa tähän asiaan.

Uskon, että on olemassa korkein Voima ja Persoona, Jla, joka on viisauden, hyvyyden, kauneuden, ilon, luovuuden jne. hyvien asioiden täydellinen maksimi. Uskon, että ihminen valinnoissaan enemmän tai vähemmän heijastelee näitä Jlan attribuutteja.

Joku heijastaa enemmän totuutta, toinen hyvyyttä, toinen kauneutta jne. ja joku koittaa heijastella jopa näitä kaikkia, mutta kokee suurta riittämättömyyttä.

Siksi joku ihmisen valinta voi olla hyvä siinä mielessä, että heijastaa toista attribuuttia, vaikka sitten ei niinkään jotain toista. Mutta jos se on paras valinta, minkä kyseinen ihminen sillä hetkellä on kykenevä tekemään, on se arvostettava valinta. Eli kaikkensa laittaminen peliin on ylipäätään arvostettavimpia asioita elämässä ja ihmisessä.

Näin ajatellen kaksi ihmistä samassa tilanteessa tekee omista lähtökohdistaan erilaisen valinnan ja on mahdollista pitää valintoja yhteismitallisen arvokkaina tuossa nimenomaisessa tilanteessa, silti yleistämättä ja menemättä yleiseen moniarvoisuuteen.

Uskon, että on kaksi "kuningasväriä" muiden värien yläpuolella, Totuus ja Rakkaus, ja kaikki mikä valinnoissa heijastelee näitä, on erityisen arvostettavaa.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Mielenkiintoinen näkökulma Perttu. Olen joskus lukenut kirjan, jossa kuvataan eri tavalla jumalaan uskovia ihmisiä ja heidän maailmankatsomuksiaan. Siinä käydään läpi eri "tyypit" fundamentalisteista aina new age -porukkaan ja kaikkea siltä väliltä. Juuri muuta en kirjan sanomasta muista kuin sen, että jokainen tapa uskoa, mikä se sitten kenelläkin on, on juuri sille kyseiselle ihmiselle paras ja että kaikki näkemykset ja tavat uskoa ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Jos satut muistamaan tuon kirjan nimen, tai kirjailijan, niin voisitko laittaa sen tänne tai spostiviestinä perttujuhanipulkkinen AT gmail DOT com.

On mahdollista ajatella, että usko on siemen, joka täydellistyy matkan varrella, kun ihminen on uskollinen sille mihin uskoo, vaikka se olisi jossain määrin päin prinkkalaa. Koska Jla todennäköisesti kunnioittaa ihmisen uskollisuutta omalle uskomukselleen. Periaatteessa kukaan ei voi mitään sille, mihin missäkin leikatussa silmänräpäyksessä uskoo eli pitää totena, koska uskomus on kaikien ajatusten ja kokemusten summa eli lopputulos eli silkkaa matematiikkaa. Uskonelämä olisi näin ajatella toimimista sen mukaan ja tarkentavien näkökohtien huomioimista uusien ajatusten ja kokemusten myötä. Usko tulee lihaksi, siis elämäksi.

Mutta jos esim. vaihtaa uskomuksiaan "rusinat pullasta" periaatteella tilanteesta toiseen, niin mikään uskomus ei tule testattua tosielämässä loppuun asti vaan ihmisestä tulee kuin Marx veljesten sutkaus viittaa:"These are my principles. If you don't like them, I have others." Tämä on ehkä tyypillisesti poliitikkojen kiusaus, olla liikaa kaikille kaikkea. Toisaalta myös itseään joskus arvostamattoman työväen kiusaus, olla mukava tyyppi työnantajalle, jonka palkkaorja on vailla omaa tahtoa ja identiteettiä. Pomon kanssa ollaan aina samaa mieltä. Tai jengiläisen orjuus johtajaa kohtaan, jne jne jne.

ps. se fundamentalisti, johon suomalaisessa keskustelussa usein viitataan, on minusta elko moniselitteinen konstruktio. Perususkovaiselle se on myös toivon, universaalin järjen ja ehdottoman toimivan lunastuksen fundamentalismia: "universumin homma on fundamentalististi, _perustavanlaatuisesti_ hoidossa, kaikki ON kunnossa, elämässä on järki(vaikka en kaikkea ymmärrä)." Sitten on tietysti niitäkin "fundamentalisteja", tai siksi sanottuja, jotka esim. eivät ole kykeneviä tunteen palonsa vuoksi osallistumaan keskusteluun kovin monipuolisesti, koska ikäänkuin muut ajatukset uhkaavat omaa vakaumusta. Alunperin fundamentalismi oli muutaman ydinkohdan fundamentalismia.

Wikistä:

The first formulation of American fundamentalist beliefs can be traced to the Niagara Bible Conference and, in 1910, to the General Assembly of the Presbyterian Church which distilled these into what became known as the "five fundamentals":

The inspiration of the Bible and the inerrancy of Scripture as a result of this.
The virgin birth of Christ.
The belief that Christ's death was the atonement for sin.
The bodily resurrection of Christ.
The historical reality of Christ's miracles.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Perttu, en muista ikävä kyllä mitään kirjan tietoja. Siitä on jo vuosia, kun luin sen enkä muista kirjastakaan muuta kuin tuon edellä mainitsemani asian.

Anis Harran

Musta ja valkeahan eivät ole varsinaisesti värejä vaan säätävät valon tai tummuuden astetta. Ne ovat siis 1 ja 0, joiden väliset harmaasävyt ovat desimaalien asteella mitattavissa. Varsinaiset värit taas ovat tietyissä spektrin suhteissa toisiinsa, mutta ne voivat kaikki esiintyä vaaleampina tai tummempina.

Totuus ja rakkaus ovat myös hyvä kuningastyypittely. Totuus kuvaa silloin "sitä mikä on", ja rakkaus "sitä mitä haluamme". Näiden varaan maanpäällinen elämä perustuu. Se on rakentunut todellisuuden ja sitä säätelevien luonnonlakien varaan, mutta sillä on tahto, rakkaus, joka ilmenee siinä, että on mahdollista pitää asioita parempina tai huonompina, tavoitella ja rakastaa parempaa, ja vältellä huonompaa. Ilman rakkautta totuus olisi staattinen (tai ainakin täysin determinoidusti ennakoitava), rakkauden ansiosta se elää ja kehittyy koko ajan.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Joku on luonnehtinut että totuus on niin kylmä ja rakkaus niin kuuma että kumpikaan ei tule toimeen ilman toista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Toinen maailma auttaa tekemään asioita, toinen ymmärtämään.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia
Matias Gerlich

Mustavalkoisessa ajattelutavassa on kuitenkin eräs asia jota ei aina muisteta. Kysymys on lujaan syöpyneestä omasta identiteetistä. Sellainen ihminen joka sanoo olevansa vapaa mustavalkoisesta ajattelusta on usein myös jokseenkin juureton, neutraali ja usein myös tyypillinen tunne-elämältään kyyninen. Heitä löytyy eteenkin tieteen kaikkivoipaisuuteen luottavissa. Ei ihme että maailman pahimmat rasistit ja sortajat ovat usein löytyneetkin juuri tiedemaailman hyytyvän analyyttisestä maailmasta sekä humanisteista. Esim. Valistusajan suuret ajattelijat olivat jokseenkin huomattavasti rasistisempia kuin aikakauden ihmiset kaikenkaikkiaan. He puhuivat ihmisoikeuksista ja vapaudesta mutta sulkivat esim. afrikkalaiset sen ulkopuolelle ja kieltivät heiltä ihmisyyden. Koko rasismin ideahan syntyi nimenomaan humanistien, filosofien sekä poliittisen ja taloudellisen eliitin piirissä. Eurooppalaiset kansakunnat aina 1500- ja 1600-luvulle asti eivät edes ajatelleet olleensa osa "valkoista rotua". Tämän opin paukuttaminen heidän kurjiin päänuppeihin oli eliitin tehtävä.

Se miksi oppi valkoisesta rodusta keksittiin onkin kiinnostava. Siitä enemmän...

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#valkoi...

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Matias kirjoitti: "Sellainen ihminen joka sanoo olevansa vapaa mustavalkoisesta ajattelusta on usein myös jokseenkin juureton, neutraali ja usein myös tyypillinen tunne-elämältään kyyninen."

Ainakin länsimaissa dualistinen maailmankuva leikkaa elämän niin vahvasti, että täydellinen vapautuminen mustavalkoisuudesta vaatisi melkoisen henkilökohtaisen työpanoksen. Toisaalta ei täydellinen mustavalkoisuudesta irtautuminen ole tarpeenkaan. Ideaaleinta voisi olla, että ihminen kykenisi tilanteiden ja tarpeiden mukaan vaihtelemaan mustavalkoista ja sekaväristä ajattelua, ettei olisi kummankaan orja vaan itse pystyisi päättämään, kumman tavan kulloinkin valitsee.

Mustavalkoisuus on haittatekijä silloin, jos se on vallalla kaikessa ajattelussa eikä ihminen kykene muuhun.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Totuutta ei ole olemassakaan, on vain näkökulmia. Jokaisella on oma näkökulmansa - voisi sanoa, että ihminen on näkökulma. Kukaan ei ole kopio jostain toisesta, vaan aina eroaa joissakin asioissa jokaisesta muusta ihmisestä.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Birgitta, olen aika lailla samaa mieltä. Ihanteellista olisi, jos ihminen tiedostaisi omat näkökulmansa. Jos ihminen ei niitä tiedosta, hän voi erehtyä pitämään omaa ajatteluaan totuutena. Samaten olisi ihanteellista, että ihminen kykenisi myös vaihtamaan näkökulmaa tarvittaessa, mutta se ei ole aina helppoa, vaikkakin toisille se on vaikeampaa ja toisille helpompaa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Siihen onko toisen ihmisen vaikea tai helppo muuttaa näkökulmaansa, ei juuri pysty vaikuttamaan. Moni ei oman itsetuntonsa kunnossa pysymisen kannalta edes altista omaa näkökulmaansa minkäänlaiselle arviolle saati muutokselle. Oma käsitykseni on, että elämä on parempaa, kun näkökulmansa laittaa alttiiksi keskustelulle. Ja, jos huomaa omia argumentteja parempia ratkaisuja, sitä omaa näkökulmaa kannattaa uudistaa. Muuttumisessa on jotain mahtavaa.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Näkökulman muuttamista politiikassa kutsutaan takin kääntämiseksi.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Tuo sana takinkääntäminen on osaksi syynä siihen, miksi monet eivät politiikkaan lähde. On virhe oletus, että asioiden hoitamiseen voitaisiin löytää lopullisia, ei aina edes kovin pitkäaikaisiakaan ratkaisuja.

Joka hetki syntyy uusia ihmisiä - jos olisin yksi heistä, millainen olisi näkökulmani. Tai millainen se olisi, jos olisi syntynyt viisikymmentä vuotta tai kaksikymmentä vuotta sitten. Eri ajankohdat antavat erilaisia mahdollisuuksia ja sitä myötä näkökulmia. Eikä tylsyyttäkää pidä aliarvioida: jo pelkästään se, että aikaisemmin tehty tuntuu tylsältä, saa aikaan uusia näkökulmia.

a s

aivan juu, näkökulmien uudistuminen on kehittymistä, joskus jopa politiikassakin.

Teppo Nygren

Ne jotka puhuvat takinkääntämisestä ovat aikansa eläneitä. Tämänhetkinen maailma muuttuu jatkuvasti ja politiikassa asenteen tai näkökulman muutos on pikemminkin ruorissa olemista ja karikoiden väistelyä.
Ei voida kuukausienkaan takaisia päätöksiä arvioida tämän hetkisen tilanteen mukaan, jos ei joitain asioita ole ollut ennustettavissa. Siis veikatahan voi, mutta ennusteelle pitää olla jonkinlaiset perusteet, eikä vaan se että joku ei tule menemään niinkuin jokin asia on kuviteltu.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Niin Birgitta. Eduskuntamme koostuu eri puolueista, mielipiteistä. Eteenpäinmen menisimme, jos puolueet sallisivat edustajillemme mielipiteen vapauden ryhmäkurin, ryhmäpäätösten sijaan. Viimeksi ahtainta oli vasemmistossa kun kaksi ryhmästään erottivat.

Heikki Polojärvi

Muuten hieno kommentti, mutta tuo realismipuoli jäi vähän vajaaksi.

- Maailma on sekavärinen, jos tarkastellaan koko maailmaa kerralla.
- Kuitenkin, jos tarkastellaan yksittäistä ihmistä, moniväristä maailmankuvaa löytyy vain Euroopasta tai niistä valtioista jotka ovat perineet Eurooppalaisen liberaalin demokratian. Maissa joissa Eurooppalainen liberaalidemokratia ei ole saanut jalansijaa yksittäisen ihmisen maailmankuva on perin mustavalkoinen.
- Koska maailma on monivärinen, oletetaan kaikkien ihmisten, jotka tämän monivärisyyden piiriin pääsevät, muuttuvan maailmankuvaltaan monivärisiksi. Päätelmä on virheellinen, koska kun ihminen ylittää kuvitteellisen rajan Eurooppaan hänen maailmankuvansa ei muutu miksikään. Hänen uskonvakaumuksensa ei muutu miksikään. Hänen kulttuurinsa ei muutu miksikään. Hänen elämänkokemuksensa ja maailmankatsomuksensa eivät muutu miksikään.
- Monivärisen ihmisen on perin vaikeaa ymmärtää että mustavalkoisiakin maailmankuvia on olemassa. Sekin mustavalkoisuus on nimittäin osa sitä monivärisyyttä.
- Vaikka demokratia on valtiomuodoista vähiten huono, sillä on eräs heikkous, nimittäin demokratia itsessään. Kansa voi tehdä myös typeriä päätöksiä, ja tekeekin.
- Jos mustavalkoisen maailmankuvan osuus väestöstä kasvaa riittävän suureksi, tehdään mustavalkoisia päätöksiä, koska sellainen demokratia on. Siinähän ei ole ongelmaa, koska mustavalkoisuuskin on osa tätä moniväristä maailmaa, ja jos joku ei sitä ymmärrä, hän ei ole vielä oivaltanut tätä monivärisyyttä.

Tehdäänpä pieni ajatusleikki: Mikä on se valtiomuoto, jossa:
-Poliittinen asennoituminen ei ole oikeistolainen (=kapitalistinen) eikä vasemmistolainen (=sosialistinen)
-Valtiolla on voimakas valta puuttua yksittäisen ihmisen elämään
-Valtiossa on ankara laki
-Valtiossa on yksi ideologia jota kaikkien täytyy noudattaa, ja jos sitä kritisoi pääsee herkästi linnaan tai hengestään

Vastaus: valtiomuoto on fasismi. Tai vaihtoehtoisesti islamilainen "tasavalta", koska aidosti fasistisia valtioita ei nykyään enää löydy. Islamilaisiin "tasavaltoihin" nämä määreet kyllä käyvät, paitsi että perinteinen fasismi ei ollut aivan niin paha. Sillä tavalla kuin fasismia Italiassa satakunta vuotta sitten harjoitettiin, varkaita ei hakattu kappaleiksi, miehellä ei ollut lupaa vetää vaimoa turpiin jos tämä ei anna, avionrikkojia ja homoja ei murhattu eikä noituudesta saanut kuolemantuomiota. (Kaikki esimerkit ovat ihan nykypäivää jossain).

Nyt siis Euroopassa on 60 miljoonaa muslimia. Euroopassa kiertää saarnaajia (saudi-arabian tukemana), jotka käyvät Eurooppalaisissa moskeijoissa kutsuvieraina kuin helluntailaisilla ikään. Viesti on vain vähän erilainen. Viesti on, että koska Euroopan (alkuperäinen) väestö kutistuu ja islamilainen väestö kasvaa, on vain muutamien kymmenien vuosien matka ensimmäiseen Eurooppalaiseen islamilaiseen tasavaltaan. Jos tämä pääsee tapahtumaan, ensimmäinen mikä menee vessasta alas on sananvapaus, seuraavana ihmisoikeudet. (ihan tosi, ihmisoikeudet eivät päde islamilaisissa maissa silloin kun ne ovat ristiriidassa sharian kanssa. Surkuhupaisaa)

Jos siis käännetään idea ympäri, ja väitetään että maailman monivärisyys on pelkästään pienen länsimaisen vähemmistön itselleen luomaa harhaa, joka ei käytännössä päde missään muualla maailmassa ja joka tekee vaarallisen puolustuskyvyttömäksi totalitäärisiä ideologioita vastaan, mikä kohta tästä ei ole realistista?

Eurooppa on kuin Titanic- uppoamaton?

Anis Harran

Polojärvi: "Kuitenkin, jos tarkastellaan yksittäistä ihmistä, moniväristä maailmankuvaa löytyy vain Euroopasta tai niistä valtioista jotka ovat perineet Eurooppalaisen liberaalin demokratian. Maissa joissa Eurooppalainen liberaalidemokratia ei ole saanut jalansijaa yksittäisen ihmisen maailmankuva on perin mustavalkoinen."

Heikki Polojärvi ei ole tainnut kovin paljon tutustua ihmisiin "tuolla jossain".

HP: "Koska maailma on monivärinen, oletetaan kaikkien ihmisten, jotka tämän monivärisyyden piiriin pääsevät, muuttuvan maailmankuvaltaan monivärisiksi. Päätelmä on virheellinen, koska kun ihminen ylittää kuvitteellisen rajan Eurooppaan hänen maailmankuvansa ei muutu miksikään."

Höpöhöpö. Yksittäiset ihmiset voivat olla kovin mustavalkoisia tai hyvinkin värikkäitä riippumatta siitä miltä mantereelta ovat kotoisin. Minusta on suorastaan pelottavaa kuinka vakioina mustavalkoisten putkiaivojen osuudet väestöstä säilyvät huolimatta paljosta demokratiasta, vapaudesta ja modernista koulutuksesta. Sen sijaan poliittiset järjestelmät voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä kummat niissä ensisijaisesti hallitsevat. Autoritaarisissa järjestelmissä putkiaivot yleensä pääsevät valtaan, pluralistinen liberaali demokratia taas suosii monivärisyyttä. Tämä ei tarkoita että ihmisyksilöt olisivat olennaisesti erilaisia.

HP: "Hänen uskonvakaumuksensa ei muutu miksikään. Hänen kulttuurinsa ei muutu miksikään. Hänen elämänkokemuksensa ja maailmankatsomuksensa eivät muutu miksikään."

Täyttä puppua. Matkustaminen, muuttaminen maasta toiseen ja muut sen kaltaiset kokemukset muuttavat aina ihmisen kokemuksia, maailmankatsomusta ja kulttuuria. Edellä mainitusta syystä ne eivät kuitenkaan automaattisesti tee maahanmuuttajista yhtään sen suviksempia kuin kantaväestöstä, vaikka heihin kohdistuisi kuinka kohtuuttomia odotuksia.

HP: "Vaikka demokratia on valtiomuodoista vähiten huono, sillä on eräs heikkous, nimittäin demokratia itsessään. Kansa voi tehdä myös typeriä päätöksiä, ja tekeekin."

Voit tutustua viime yönä kirjoittamaani sarkastiseen vuodatukseen valistuneesta itsevaltiudesta tässä samassa Vapaavuorossa.

HP: "Vastaus: valtiomuoto on fasismi. Tai vaihtoehtoisesti islamilainen "tasavalta", koska aidosti fasistisia valtioita ei nykyään enää löydy."

Kuinka monta islamilaista tasavaltaa maailmasta sitten löytyy? Iranin varmaan voi laskea määritelmällisesti. Lisäksi tähän tapaan ovat itseään määritelleet Sudan ja Afganistan. Eniten fasistisia piirteitä islaminuskoisessa maailmassa on minusta kuitenkin ollut sekulaareissa tasavalloissa, etenkin Saddamin Irak, Assadin Syyria ja Qaddafin Libya. Ne siis olivat nimenomaan "kansallis-sosialistisia", eivät islamiin pohjaavia.

HP: "Nyt siis Euroopassa on 60 miljoonaa muslimia. Euroopassa kiertää saarnaajia (saudi-arabian tukemana), jotka käyvät Eurooppalaisissa moskeijoissa kutsuvieraina kuin helluntailaisilla ikään. Viesti on vain vähän erilainen. Viesti on, että koska Euroopan (alkuperäinen) väestö kutistuu ja islamilainen väestö kasvaa, on vain muutamien kymmenien vuosien matka ensimmäiseen Eurooppalaiseen islamilaiseen tasavaltaan. Jos tämä pääsee tapahtumaan, ensimmäinen mikä menee vessasta alas on sananvapaus, seuraavana ihmisoikeudet."

Höpöhöpö. Tutustuisit tosielämään etkä vain Eurabia-salaliittoteorioihin.

HP: "Eurooppa on kuin Titanic- uppoamaton?"

Tuskinpa Eurooppa mihinkään uppoaa. Euroopan sivistys sen sijaan on aina välillä uponnut tekstisi kaltaisten hysteeristen vainoharhojen suohon, mistä seurauksena viimeksi oli 6 miljoonaa tapettua juutalaista ja puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi kommunistisen järjestelmän ikeeseen. Siitä kannattaisi olla enemmän huolissaan, ei tavallisten muslimien lapsiperheistä.

Heikki Polojärvi

Jos nyt juutalaisista puhutaan, he eivät ole, eivätkä ole aiemmin olleet kovin hyvässä huudossa islamistien keskuudessa. Vaatii aikamoista medialukutaidottomuutta jos ei tajua millainen on yleinen mielipide arabikansojen keskuudessa Israelin, tai juutalaisen kansan suhteen.
Sitä en ymmmärrä miten kommunismi tähän liittyy, paitsi että sekin oli totalitäristinen ideologia samaan tapaan kuin islamilainen valtiomuoto.
Onko höpöhöpöä että Euroopan islamilainen väestö kasvaa? Millä perusteella he olisivat mitenkään eurooppalaistuneet täällä ollessaan? Lontoossa Regent's park-moskeijassa saarnattiin aivan avoimesti vallankaappausta, kunhan muslimeja on tarpeeksi paljon. Se ei minua huolestuta että joku höyrypäinen imaami päästelee sammakoita suustaan, mutta se huolestuttaa että vasta erään riippumattoman brittiläisen tv-kanavan journalisti toi tämän asian julkisuuteen. Voidaan olettaa, että journalisti vain sattui paikalle silloin kun ko. sisältöistä puhetta pidettiin, tai että samaa oli kuultu jo paljon aiemmin, mutta kukaan seurakunnasta ei ollut vaivautunut puhumaan siitä julkisesti. Kumpihan olisi uskottavampaa?
Miksi ei kukaan seurakunnasta protestoinut? Jos esim. kristillisessä kirkossa pidettäisiin vastaavia palopuheita siitä syntyisi aivan h*******moinen haloo. Kuitenkaan tästä ei syntynyt. Ehkäpä koska seurakunta oli ihan samaa mieltä. Eikä tämä ole millään muotoa ainoa tapaus, eräs esimerkki vain.

Islamilainen vallankaappaus on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta ei mitenkään mahdoton, jos euroopan demografinen kehitys jatkuu samanlaisena. Tällainen tulevaisuus ei ole minun kehitelmääni, eikä minkään äärioikeiston huuhaajuttuja, vaan juuri sitä mitä joissakin moskeijoissa ympäri eurooppaa saarnataan aivan avoimesti. Siitä ei vain mediassa paljoa puhuta, koska se ei sovi nykyaikaiseen eurooppalaiseen sekavärisyyteen. Mieleen tulee vanha kiinalainen apinapatsas: ei näe pahaa, ei puhu pahaa, ei kuule pahaa. Silloin on varmasti mieli rauhassa ja sopusoinnussa tämän värikkään maailman kanssa.

Anis Harran

HP: "Jos nyt juutalaisista puhutaan, he eivät ole, eivätkä ole aiemmin olleet kovin hyvässä huudossa islamistien keskuudessa. Vaatii aikamoista medialukutaidottomuutta jos ei tajua millainen on yleinen mielipide arabikansojen keskuudessa Israelin, tai juutalaisen kansan suhteen.
Sitä en ymmmärrä miten kommunismi tähän liittyy, paitsi että sekin oli totalitäristinen ideologia samaan tapaan kuin islamilainen valtiomuoto."

Islamisteilla nyt vain ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä natsit ja kommunistit tekivät Euroopassa. Muslimien juutalaisvastaisuus oli pientä verrattuna kristittyjen vastaavaan, joskin 1900-luvulta alkaen islamistit ovat ikävällä tavalla lietsoneet vainoharhaista juutalaisvihaa. Sekään ei ole tapahtunut riippumattomana Euroopasta arabimaailmaan ja Iraniin tuon vuosisadan alussa tarkoituksellisesti viedystä fasistisesta aatteesta eikä siionismista ja Israelin perustamisesta.

Tosiasiaksi jää, että Eurooppaa eivät edelliselläkään kerralla tuhonneet muslimit eivätkä juutalaiset vaan eurooppalaisten omat vainoharhaiset vihat ja totalitarismit. Täytyy olla hyvin sokea jos ei näe mitään yhtäläisyyksiä 1900-luvun alun juutalaisvastaisen vihanlietsonnan ja nykyajan muslimivastaisen vihanlietsonnan välillä, ne kun toistavat jopa sanasta sanaan samaa retoriikkaa.

HP: "Siitä ei vain mediassa paljoa puhuta, koska se ei sovi nykyaikaiseen eurooppalaiseen sekavärisyyteen."

Mistään muusta ei puhuta yhtä paljon, yhtä sokealla kiihkolla ja yhtä levottomia.

HP: "Mieleen tulee vanha kiinalainen apinapatsas: ei näe pahaa, ei puhu pahaa, ei kuule pahaa."

Viisaiden apinoiden sanoma on: älä etsimällä etsi kaikesta pahaa äläkä juoruile pahaa, koska se itsessään synnyttää pahaa. Se on hyvä viisaus se.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Miten muuten kävi Amerikan alkuperäisväestölle, intiaaneiksi kutsutuille, kun maahan saapui moninaista uudisasutusta mannerta rikastuttamaan?

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Maahanmuuttokeskustelun sijasta kukin voisi miettiä itsessään näiden asioiden ilmenemistä. Näyttäytyvätkö asiat minulle mustavalkoisesti hyvinä tai pahoina? Ovatko ihmiset mielestäni yksiselitteisesti tyhmiä tai viisaita? jne. Miten mustavalkoinen oma ajatteluni on ja palveleeko oma tapani nähdä maailma minua parhaiten?

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kukin on kuten toisiinsa kietoutuneet Jin&Jang. Meissä kaikissa on kaikkea. Minussa hyvää vähän enemmän kuin muissa.

Heikki Polojärvi

Vastauksena tähän: minulle useimmat asiat eivät ole pelkästään hyviä tai pahoja, vaan jotain siltä väliltä, ja sekin enimmäkseen riippuu näkökulmasta. Olen tavannut joitain todella tyhmiä ihmisiä, mutta useimmat ovat, niin ikään jotain tyhmän ja viisaan väliltä, ja olen siitä tietoinen että oma mielipiteeni toisesta ihmisestä voi olla hyvinkin virheellinen.
On kuitenkin mielestäni huolestuttavaa, että länsimaissa on parina viime vuosikymmenenä tullut vallalle ajattelu jonka mukaan kaikki etniset vaikutteet ovat hienoja ja positiivisia asioita, ja selektiivisesti suodattaa todistusaineisto tätä näkökulmaa palvelemaan. Näin sekavärisestä maailmankuvasta puuttuvat mustat värit kokonaan. Minusta olisi objektiivisempaa nähdä myös ne synkät asiat, islam niistä vain yksi, sillä ilman niitä ei maailmankuva vastaa todellisuutta. Siksi sekavärisen maailman oivaltaminen ei aina ole kauhean positiivista tai hauskaa.
Tätä asiaa voisi itse kukin myös miettiä omalla kohdallaan: Jos sekavärisen maailman oivaltaminen vaikuttaa pelkästään iloiselta asialta, ehkäpä kulkee silmät ummessa?

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Mikään maailma ei ole pelkkää iloa ja ihanuutta, tai ei ainakaan sekavärinen. Mustavalkoisessa maailmassa on periaatteessa mahdollista nähdä maailma pelkkänä ilona ja ihanuutena.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kaikki on ihan kauniisti sanottu blogissa.
Näin meille opetti myös pyhäkoulunoettajamme tant Karin kauan sitten, kun lauloimme laulua "Jesus älskar alla barnen på vår jord, vit och röd och gul och svart, gör detsamma har Han sagt". Ja sitten valmistimme pikku käsillämme hyötyesineitä, myimme kuulakärkikyniä silmäsairaalan perustamiseksi Intiaan yms. kehitysmaihin lähetettäväksi, ennen kuin sellaisia nimiä kuin "kehitysmaat" tai "kolmas maailma" oli olemassa.

Nykyisin, jolloin suvaitsevaisuus uskotaan keksityn, olen kuullut sanottavan, että tällainen suvaitsevuuden, monivärisyyden ja tasa-arvon opetus, on juuri se asia, joka mm. kristinuskosta puuttuu ja jota kouluissamme pitäisi lisää opettaa. - Tant Karin olisi nyt jo mielensäpahoittaja.
Meillähän halutaan hävittää uskonnonopetus kouluista. Nyt ollaan paljon ahdaskatseisempia:)
Tässäpä vähän vanhan miehen logiikkaa...

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksessa voitanee käsitellä aika lailla samoja asioita. Ottamatta kantaa siihen pitäisikö uskontoa opettaa kouluissa vai ei niin elämäntaitoa voidaan opettaa ilman uskontoakin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pääasia, että luokkia ei jaettaisi eri uskokuntiin, vaan opetus olisi kaikille sama.

Heikki Polojärvi

Syvimmät osanottoni poikasi poismenon johdosta. En osaa kuvitella miten suuri sellainen menetys olisi, jos se minua kohtaisi. Todennäköisesti musertava.
Aiheeseen palatakseni, kannatan varauksettomasti uskontojen (vs.uskonnon) opetusta kouluissa, sillä uskonnot vaikuttavat voimakkaasti ihmisen näkövinkkeliin. Aihe liittyy kiinteästi myös historian opetukseen, sillä eri uskontojen näkökulmien sisäistäminen auttaa ymmärtämään miksi historiassa asiat ovat tapahtuneet niinkuin ovat. Uskontojen opetukseen tulisi olla tunnustuksetonta, tasapuolista ja pakollista kaikille. Opetuksen tulisi myös sisältää filosofian perustiedot. Tällainen päätös olisi voimakas kannanotto eurooppalaisen liberaalidemokratian, koko henkisen perintömme puolesta.
Syventävän opetuksen seurakunnat voivat järjestää, ja järjestävät, itsekin, jos siis tosiaan uskovat.
P.S. Olen kristitty. Olenko konservatiivi vai liberaali riippunee näkökulmasta. Puolustan perinteisiä liberaaleja arvoja: vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Nykyliberaalin näkökulmasta olen varmaankin patavanhoillinen.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Kiitos Heikki. Se on musertavaa, mutta pääasia on, ettei se ole murskaavaa. Kun joku musertuu, jäljelle jää palaset, joista voi vielä koota uuden, vaikkakaan ei entisenlaista, mutta jos joku murskaantuu niin murska ei jätä edes palasia, joista koota uutta.

Ihan järkeenkäypiä ajatuksia uskonnon opetuksesta. Itse en ole miettinyt asiaa erityisen paljon, mutta nykyinen systeemi ei mielestäni kuitenkaan ole paras mahdollinen.

Teppo Nygren

Vaikka maailma onkin kirjava, niin kuitenkin kaikki on mustavalkoista. Jos ei ole kuolemaa, niin ei ole elämääkään.
Jos ei ole valoa, niin ei ole pimeyttä.
Yltäkylläistä ajaa eteenpäin itsekkäät tarpeet ja sellaista kenellä ei ole mitään ajaa eteenpäin usko. Usko ja toivo paremmasta huomisesta.
Kukaan ei kiellä toteuttamasta itseään, jos elämällä ei muuta tarkoitusta ole.
Lapset ja lapsenkaltaiset uskovat ylennetään kirkkauteen, kun taas muut jotka ovat "maasta tulleet ovat maaksi jälleen tuleva".
Uskontojen ja ideologioiden sekoittaminen ei tuo sitä kirkkautta, mikä syntyy eriväristen valonsäteiden sekoittuessa, vaan ruskeaa, kuten kaikki maavärit sekoitettaessa paletilla yhdeksi mössöksi.
Värikäs maailma on siis ruskea ja samalla mustavalkoinen. Kauneus katoaa jos maavärit sekoittaa.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Vaikka elämä ja kuolema, valo ja pimeys ym. ovat näennäisesti suhteessa toisiinsa joko-tai- asetelmassa niin pohjimmiltaan miellän itse ainakin niiden olevan läsnä yhtä aikaa, sekä-että-tyyppisesti. Kuolemalla on elämää vahvistava vaikutus, jos sitä ei suljeta pois elämästä. Elämä myös sisältää itsessään monenlaisia kuolemia. Valo ja pimeys kulkevat myös käsi kädessä toisiaan tarviten ja tukien. Jokainen päättää henkilökohtaisella tasolla, miten ne ilmenevät itsessä, ympäristössä ja elämässä ylipäätään. Molempia meissä kuitenkin on niin itsessämme kuin ympäristössämme.

Ville Karppinen

Olin näköjään kirjoittanut tuossa 16.1 hieman proosaakin aiheesta. Tuskin sitä tulen käyttämään mihinkään, joten laittakaamme se sitten tänne:

Manan maa - se kuiskuttelee aina meidän korvissamme - ei koskaan huuda.
Se on kevyt kosketus otsallesi. Se vie sormiaan sivellinten tavoin hiljalleen silmäluomiin, siitä huulille... Ja miten kalma meille näyttäytyy - niin monin erilaisin kasvoin, ilmein ja olemuksin. Kuitenkin me itse olemme ne, jotka tekevät nämä kuvat. Me olemme oppineet. Musta viitta, pääkallo - näinkö sinä näet kuoleman? En ole hämmästynyt jos sinä sitä pelkäät. Heitä pois se ajatus - miksei vastassa voisikin olla jokin vanha tuttava, joka hymyillen toivottaa sinut tervetulleeksi tuonpuoleiseen. Tai ehkä pieni eläinystävä, joka kävelee sinua vastaan, silmissään samanlaista pyyteetöntä rakkautta, kuin mitä se oli jo eläessään täynnä.

Älkää alentako kuolemaa tekemällä hänestä pahaa, vain sen takia että suru on aina hänen mukanaan. Ja miksi suru on mukana? Rakkauden takia. Rakasta ja voit menettää kaiken - ja kun rakastat, niin voi olla ettet näe enää koskaan auringonvalossa kylpeviä vaaleita pilviä. Ja niin...silti me rakastamme - ja me rakastamme paljon! Se on meille aina kaiken arvoista, se selittää itsensä, se selittää meidät, vaikka se vain on. Koskaan vastaavaa luottamusta ja uskoa ei voi kohdistua mihinkään muuhun asiaan niin lujasti kuin rakkauteen - siitäkin huolimatta että me emme osaa käsitellä sitä, määräillä sitä, määritellä sitä. Mutta me osaamme kokea sen - ja se tulee aina meille riittämään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jaan käsityksesi kuolemasta, eli siinä ei ole mitään pelättävää.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset